virtuaalihevonen Bellina VH-59654

virallinen nimi: Bellina, "Lina"
syntynyt, ikä: 18.6.2008, 9-vuotias *
väri rotu-skp.: ruunikko hannovertamma
säkäkorkeus: 167 cm

maahantuoja: SB Dressur Stald
omistaja: Amar

koulutustaso: Ko Int.II, Re 90
käyttö: jalostuskäytössä

* ikääntyminen: 2kk = 1 v. » 18.2. 10-vuotias

Ihastuin tähän silloin vielä nuoreen tammaan heti nähdessäni sen SB Dressur Staldin markkinoilla ollessani Tanskassa kisareissulla. Tamman lempeän katseen lisäksi minua ihastuttivat sen komeat liikkeet, elastisuus ja hyvä käsiteltävyys - eikä sveitsiläisessä hannoversuvussakaan ollut häpeämistä! Pian Bellina sitten saapuikin Spiegelungiin, astellen kuljetusautosta kovasti pöristen ja kiinnostuneena ympärilleen tiiraillen. Se kotiutui talliin loistavasti ja pääsin heti nauttimaan tamman loistavasta käsiteltävyydestä.

Hoidettaessa Lina on kaikessa rauhassa, tutkii kyllä mieluusti hoitajan taskut ja harjakorin herkkujen varalta mutta lopettaa kyllä kopeloimisen kun tarpeeksi terävästi tiuskaisee. Lina osaa kyllä vetää vihannestorinkin sieraimiinsa, joten pitää muistaa tietty kunnioitus tammaa kohtaan. Onneksi se on kuitenkin kaikkien kaveri -tyylinen humma eikä jaksa tuittuilla pitkään ahkerammallekaan pomottajalle. Tamman varustaminen onnistuu hyvin sen seisoessa hievahtamatta paikallaan ja ottaessa kuolaimetkin siististi suuhunsa. Talutettaessa Lina tuppaa pörhistelemään ja kuikuilemaan kiinnostuneena ympärilleen, mutta ei se kuitenkaan taluttajan viereltä mihinkään katoa tai muuten hötkyile.

Ratsuna Lina on herkkä ja kuuliainen, eikä vaadi ratsastajalta paljoa. Tamma yrittää tehdä parhaansa, olivatpa ratsastajan avut millaiset tahansa, joten tarkkoja apuja ei välttämättä vaadita - toisaalta Lina voi tulkata epätarkat avut väärinkin. Kuten mainitsinkin, ovat tamman askellajit upeat, niin maasta käsin katseltaessa kuin selästäkin käsin. Laukassa Lina kuumuu joskus ja vaatii sitten reilusti puolipidätteitä ja tiivistä istuntaa ratsastajalta, myös ravilisäyksistä tamma innostuu aina kovasti ja näyttääkin sitten upeita lisäyksiä. Kokoavat liikkeet ovat Linalle vaikein juttu, mutta onnistuvat nekin pienen lämmittelyn jälkeen. Lyhyesti sanottuna Bellina on siis todella miellyttävä ratsastaa, joskin joidenkin mielestä automaattimainen.

Kisoissa Lina käyttäytyy yhtä fiksusti kuin kotonakin, vaikka tietysti joka paikkaan pitää kuikuilla kaula pitkällä ja toisia hevosia tervehtiä tämän tästä. Lina on muutenkin sosiaalinen persoona, eikä tykkää matkustaa yksin kuljetusautossa, jonne menee siivosti varsinkin kaverin ollessa mukana, eikä jäädä viimeisenä tarhaan kun kaverit haetaan sisälle. Tamman sosiaalisuus auttaa myös eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa: heitä se ei pelkää eikä ujostele ollenkaan, mitä nyt rokotusneulan nähdessään voi muljautella silmiään mutta rauhoittuu kyllä kun sille puhelee rauhassa. Linan varsat perivät emänsä käyttäytymismallin, ujostelemattomuuden ja fiksun käytöksen. Lina selvästi nauttii varsojensa, ja toistenkin tammojen varsojen, hoivaamisesta ja suojelee omiaan tarkasti toisilta hevosilta ja tuntemattomilta ihmisiltäkin.

i. Beccioli	ii. Biaffe II	iii. Biafor
		iie. Ewina
	ie. Rina Toff	iei. Crotecro
		iee. Rimena Toff
e. Recciolla	ei. Pop Fashion	eii. Rock'a'roll
		eie. Wellina
	ee. Eilde	eei. Lices
		eee. Edina

Linan isä oli komea, hyvin tumma tummanruunikko ori, Beccioli, joka oli erittäin tuttu ja ihailtu näky GP-tasoisissa kilpailuissa eri puolilla Sveitsiä, jonne muutti pian syntymänsä jälkeen. Kisaradoilla menestymistä edesauttoi varmasti orin itsevarma mutta kuuliainen ja miellyttämisenhaluinen luonne. Orin luonnekaan ei jäänyt useilta huomaamatta, ja yhdessä loistavien koululahjojen kanssa sekin varmasti edesauttoi Becciolia menestymään myös jalostushevosena erinomaisesti.

Becciolin isä ei ollut aivan yhtä menestynyt ratsu kuin poikansa, mutta jalostushevosena se sen sijaan sai enemmän jälkeläisiä. Biaffe II menestyi nimittäin kansainvälisissäkin näyttelyissä erinomaisesti, ja se kantakirjattiinkin toiselle palkinnolle hyvän rakenteen ja mukavan luonteen ansiosta. Kouluratsunakaan ori ei todellakaan mikään toivoton tapaus ollut, mutta ei kuitenkaan saavuttanut suurta kansallista suosiotakaan.

Biafor oli lähestulkoon musta ori, joka myöskin omasi loistavan, hannovereille tyypillisen rakenteen. Luonnollisesti se kilpaili näyttelyissä ahkerasti menestyenkin hienosti, mutta sen lupaavasti alkaneen kisauran katkaisi ikävä, varhainen jalan rikkoutuminen. Jalostuskäyttöä jalan rikkoontuminen ei kuitenkaan haitannut fyysisesti tai muutenkaan, ja tämä verenperintönä erinomaiset kouluratsun ominaisuudet perinyt ori pääsi siirtämään ominaisuuksiaan eteenpäin moniin varsoihin.

Ewina oli Biaffe II:n hienorakenteinen rautias emä, joka tunnettiin lähinnä oman, ympäri Eurooppaa kuuluisan emänsä vuoksi. Sen omistajalla ei ollut tammojensa varalle muita kuin jalostussuunnitelmia, eikä Ewinakaan siksi esiintynyt kilpa-areenoilla. Kaikkia varsojaan se sen sijaan kävi tutustuttamassa näyttelyiden ihmeelliseen maailmaan tamma- ja varsanäyttelyissä, joissa sai itsekin hyviä arvosteluja.

Becciolin emä, Rina Toff, ei todellakaan ollut mikään suurella alueella tunnettu hevonen. Se oli itseasiassa omistajansa ainut jalostustamma, josta omistaja tahtoikin sitten oikein hienon varsan kuuluisasta orista. Luonteeltaan Rina Toff oli oikein kultainen tamma, mutta kisapaikkojen jännittynyttä tunnelmaa sen hermot eivät kestäneet eikä sitä siksi käytetty kilpailuissa vaikka se kotikentällä esittelikin kauniita liikkeitään.

Rinan isä Crotecro oli aluekilpailuissa kohtalaisella menestyksellä kilpaillut kouluori, jonka luonne oli aivan pienestä varsasta lähtien niin mukava ja helposti käsiteltävä ettei sen omistajan tarvinnut koskaan harkitakaan orinsa ruunaamista. Kummempaa jalostusarvoa orilla ei kuitenkaan sinällään ollut, koska sen suku ei ollut erityisen kuuluisa tai haluttu, eikä ori itsekään menestynyt kilparadoilla suorastaan häikäisevän hyvin. Muutamia jälkeläisiä ori kuitenkin sai vähän vaatimattomammista tammoista, eikä sen hyvä luonne ainakaan huonontanut varsoja.

Rinan emä oli Rimena Toff, kuvankaunis, rautias yksityistamma. Sen omistajalla ei kuitenkaan ollut mitään kunnianhimoisia suunnitelmia tamman varalle, vaan se toimi lähinnä harraste- ja erittäin pienimuotoisesti kisaratsuna seuratason kilpailuissa. Kotialueellaan tamma tosin kyllä huomattiin häikäisevän rakenteensa ansiosta ja kun sen omistaja päätti teettää siitä pari varsaa, oli varsoille heti liuta innokkaita ostajaehdokkaita.

Bellinan emäkin oli tunnettu kouluratsu. Ruunikko Recciolla ehti elämänsä aikana asua niin Saksassa, Italiassa kuin Sveitsissäkin, jonne lopulta päätyi siitostammaksi. Kaikissa asuinmaissaan se kilpaili kansallisen tason koulukilpailuissa GP-tasolla saavuttaen useita voittoja ja sijoituksia. Luonteeltaan tamma ei kuitenkaan ollut mitä mukavin, vaan sai aina silloin tällöin mitä ihmeellisimpiä neiteys-kohtauksia jolloin se ei kuunnellut oikein ketään.

Recciollan isä, Pop Fashion, oli todella varsinkin äkillisen, ähkystä johtuneen kuolemansa jälkeen todellinen muotinimi hannoverien sukutauluissa. Se niitti menestystä niin näyttelyareenoilla kuin kisakentilläkin ympäri Eurooppaa, se kantakirjattiin toisella palkinnolla ja joka puolella ylistettiin orin jälkeläisilleen periyttämiä kouluratsun ominaisuuksia. Luonne olikin ainut asia joka ei orissa vaikuttanut olevan täydellistä, sillä siltä löytyi tarvittaessa temperamenttia vaikka muille jakaa.

Temperamenttinsa Pop Fashion lieni perinyt isältään Rock'a'roll:lta. Tämä musta ori ei tullut suosituksi jalostusoriksi omien suoritustensa ansiosta, vaan syntyi sellaisena tunnettujen vanhempiensa takia. "Ckar" olikin melkoinen pettymys kasvattajalleen, sillä siltä löytyi päättäväisyyttä päästä ja testosteronia verestä niin paljon, ettei sitä uskallettu julkisille paikoille juurikaan kuskailla. Ori ei kuitenkaan jäänyt tuntemattomaksi, koska se asui ympäri Saksaa tunnetussa siittolassa ja toimi sieltä käsin jalostusorina useita vuosia saaden lukuisia varsoja - kuitenkin vain tarkasti valikoiduista tammoista.

Wellina oli yksi näistä tarkasti valikoiduista tammoista. Tamman rakenne ei ollut paras mahdollinen, mutta sillä oli tukenaan kasa loistavia tuloksia kansallisilta kisaradoilta ja todella miellyttävä, yhteistyöhaluinen luonne. Tammaa käytettiinkin jalostuksessa useiden rauhattomampien orien kanssa, ja monesta yhdistelmästä syntyi todella käyttökelpoisia varsoja.

Recciollan emä oli rautias tamma Eilde. Kaikin puolin se oli varsinainen keskitason hevonen: luonteeltaan joidenkin mielestä jopa tylsä, rakenteeltaan keskiverto ja kisaradoillakaan se ei sijoittunut yhtään useammin kuin jäi luokan häntäpäähän tai puoliväliinkään. Tamma ei siis jäänyt historiankirjoihin minään merkittävänä tekijänä, mutta pari yllättävänkin hyvää varsaa se kuitenkin varsoi.

Eilden isä, Lices, kilpaili aikoinaan menestyksekkäästikin aluetason koulukilpailuissa. Orin kilpailuttamiseen kansallisella tasolla ei sen omistajalla ollut varaa, mutta ei epäilystäkään etteikö ori olisi vaativammissakin kilpailuissa menestynyt. Luonteeltaankin punaruunikko Lices oli kaikin puolin kunnollinen ori, mutta siitä huolimatta sitä ei käytetty jalostuksessa kuin parin varsan verran.

Edina oli Eilden hienorakenteinen emä, joka kiersi näyttelykehissä ympäri Saksaa niin yksin kuin varsojensakin kanssa ja menestyikin mukavasti. Emänä Edina oli mitä huolehtivaisin, eikä se ihmistenkään käsittelyssä ollut lainkaan hullumpi. Ratsastuskilpailuissa tammaa ei juurikaan nähty, sillä sen omisti suurikokoinen siittola joka ei juurikaan tammojaan kilpailuttanut. Jalostuksessa tammaa käytettiin viiden varsan verran kelvollisin tuloksin.

jälkikasvu

hann - o. Amarn Centauro (VH-00000), isänä Centaurus GER
hann - t. Amarn Bemara (VH-00000), isänä Boases
hann - t. Amarn Benoite (VH-00000), isänä Harleqwin

KRJ:n alaiset kilpailut

Bellina kilpailee pääasiassa porrastetuissa kilpailuissa, katso ominaisuuspisteet täältä!
Tamma saavutti koulutustasonsa mukaisen tason (taso 9, 5397 p.) talvella 2009 ja siirtyi samalla vain jalostuskäyttöön.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~