virtuaalihevonen Carlos Min VH-49646

YLA3-palkittu elokuun 2009 tilaisuudessa pistein 27 + 30 + 26 + 24 = 107

virallinen nimi: Carlos Min, "Calle"
syntynyt, ikä: 8.8.2005, 19-vuotias *
väri rotu-skp.: kimo hannoverori
säkäkorkeus: 172 cm

kasvattaja: Daniel Schwarz, Saksa
omistaja: Amar

koulutustaso: Ko Int.II, Re 80, Me 70
käyttö: kisa- ja jalostuskäytössä

* ikääntyminen: 3kk = 1 v. » 8.1. 20-vuotias

Calle on oikea ori isolla O:lla. Hoidettaessa se ei todellakaan anna mitään ilmaiseksi, eikä sen puoleen ratsastettaessakaan. Varusteiden pukeminen voi tämän herran kanssa olla aikamoista kamppailua, sillä ensinnäkään Calle ei ikinä meinaa pysyä paikallaan kiinni sidottunakaan, saatikka että se antaisi työntää kovat metalliväkkyrät suuhun vastaan panematta. Varsinkin tällaisen eloisan kaverin kavioiden puhdistus voi tuottaa tuskaa kokeneemmallekin hoitajalle, sillä Calle ei aina välitä komentamisista, ainakaan jos komentaa vähänkin aran oloisesti. Talutettaessa Callelle pitää ehdottomasti laittaa orikuolaimet, sillä muuten riimunnarun päässä pyörähtelevä, suunnasta toiseen viuhuva ori voi olla mahdotonkin pideltävä. Varsinkin toisten orien ja tammojen lähellä tästä orista tulee todellinen macho, joka on taipuvainen hyppimään pystyynkin lähistön tammoja hirmuisen pahoilta oreilta suojellessaan.

Ratsastettaessa Calle ei sentään onneksi hypi juuri ikinä pystyyn, paitsi oikein kunnolla säikähtäessään. Koska Calle on oikea sähikäinen muutenkin, on tuskaa ratsastaa orilla tuulisella ilmalla pensaiden kahistessa ympärillä - tämä kaveri nimittäin on koko ajan valmis pötkimään karkuun pienimmästäkin epämääräisestä räsähdyksestä. Silloin kun ympäristössä ei ylimääräisiä hurjan ihmeellisiä ärsykkeitä ole, on Calle kuitenkin taitava ja miellyttävä ratsu. Kuten sanottu, ei Calle kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi: sille täytyy antaa selkeät avut ja heti tunnin alussa tehdä selväksi kuka on pomo. Ratsastajan täytyy huolehtia asetuksista, taivutuksista ja muusta tarpeellisesta, sillä Calle ei tee mitään käskemättä - ja hakeutuukin kunnolla muotoon vain tuntiessaan olonsa mukavaksi osaavan ja varman ratsastajan käsissä.

Kisoissa Calle on onneksi tottunut ylimääräiseen touhotukseen eikä järjestä mitään show:ta, ellei hoitaja tai ratsastaja todella anna siihen aihetta möykkäämällä orille tarpeettomasti. Toki Calle kyttäilee kovasti ympärilleen ja vaatiikin niin kisaradalla kuin verryttelyssäkin ratsastajansa 110-prosenttisen huomion, mutta ei Calle kisapaikalla pompi hysteerisenä menemään kaiuttimen särähtäessä tai koiran haukahtaessa. Taitava ja orin tapoihin tottunut ratsastaja saa kyllä Callen esittämään parastaan, ja parhaansa tehdessään Calle on sekä miellyttävä katseltava että ratsastettava taipuisuutensa ja tasaisten askellajiensa ansiosta. Tämän orin ehdottomia bravuureita ovat etu- ja takaosakäännökset sekä piruetit!

i. Harliequin Zor	ii. Hardonier HH	iii. Carves GER
		iie. Harmonier HH
	ie. Nela Nie	iei. Thom Scharlo
		iee. Nimja GER
e. C Ninissa	ei. Caromo	eii. Schamor
		eie. Aranja GER
	ee. Nadanja GER	eei. Walscher 102
		eee. Cinjam

Ei ole arvoitus, keneltä Carlos on perinyt orimaisuutensa: isältään Harliequin Zorilta. Kyseinen kimo ori oli luonteeltaan poikaansakin rajumpi, eikä sitä käytettykään lyhyen elämänsä aikana jalostukseen kuin kahden hyväluonteisen tamman kanssa yhteensä kahden varsan verran. Kilpailuissakaan ori ei menestynyt, koska keskittyi enemmän tammojen viihdyttämiseen kuin ratsastajansa komennukseen. Vaikka orilla oli emän puolelta erittäin hyvä suku, päätyi omistaja kuitenkin lopettamaan sen mahdottoman luonteensa takia, päätymättä ruunaamaan rajua oria enää 7-vuotiaana, jolloin se siis lopetettiin.

Harliequinin isä oli kilparatsuruunaksi päätynyt tummanruunikko Hardonier HH. Tämäkin entinen ori oli luonteeltaan kuuma ja hallitseva, eikä sille tahtonut löytyä mistään pitkäaikaista ratsastajaa. Teetettyään "kokeeksi" oristaan yhden varsan Hardonierin omistaja ruunautti sen 4-vuotiaana eikä joutunutkaan pettymään upeilla askelilla, koordinaatiokyvyllä ja tasapainolla varustettuun kilparatsuunsa joka kilpaili parhaimmillaan Int.I-tasolla.

Carves GER oli Hardonierin isä, joka oli kyllä ajoittain äkkipikainen muttei muuten luonteeltaan paha. Siltä ei löytynyt erityisempiä lahjoja koulukentille, mutta lähialueen seurakisoissa se kyllä kilpaili Helppo A ja Vaativa B -tasoisissa luokissa paljonkin. Kelvollisella rakenteella varustettu ori viettikin varsin rentoa elämää ja päätyi muutaman paikallisen tammanomistajan suosioon saaden elämänsä aikana neljä jälkeläistä.

Harmonier HH oli tamma jolta Hardonier peri hyvät kouluratsun lahjansa, mutta myös osan luonteestaan. Harmonier ei nimittäin nimestään huolimatta ollut rauhallisin mahdollinen tamma, jonka omistajakin vaihtui aika tiuhaan tahtiin. Viimeisimpänä tamman ostanut piensiittolan pitäjä kuitenkin jaksoi uurastaa tamman kanssa nähtyään sen luonteen takana piilevän kouluratsun potentiaalin, ja kovalla työllä tammasta saatiinkin VaA-tasoinen aluekouluratsu, joka sai kisaeläkkeelle jäätyään kolme mukavasti kouluradoilla pärjännyttä varsaa.

Harliequinin emä, Nela Nie, oli ainakin teoriassa hyvä tammavalinta Hardonierille. Se oli luonteeltaan hyvin rauhallinen ja kilpaili aluetason koulukisoissa pääasiassa Int.I-tasolla. Kimo tamma oli myös saksalaisia kouluratsastajia ihastuttavan sukunsa vuoksi suosittu jalostuksessa, ja saikin elämänsä aikana viisi varsaa. Harmittavasti vasta varsojen ollessa vanhempia todettiin ettei Nelan mukava luonne periytynyt varsoille läheskään niin hyvin kuin isien huonommat luonteet, joita kompensoimaan Nela usein emäksi varsoille valittiin. Suuri pettymys tamma ei kuitenkaan kenellekään ollut millään tavalla.

Nela Nie:llä oli siis takanaan upea suku, jonka yksi hienoimmista nimistä oli tamman isä Thom Scharlo. Tämä papurikonkimo ori kantakirjattiin aikanaan ensimmäiselle palkinnolle hyvillä pisteillä sekä orin miellyttävän luonteen että komean rakenteen, erityisesti esimerkillisten sukupuoli- ja rotuleimojen, ansiosta. Se, ettei oria käytetty koulukilpailuissa sen suht mitättömien lahjojen vuoksi, ei vähentänyt sen suosiota jalostuskäytössä. Ori astuikin elämänsä aikana kaikkiaan kymmenen tammaa - niin este-, koulu- kuin kenttäpainotteisiakin.

Nelan emä taas oli kansallisillakin kouluradoilla loistanut punaraudikkotamma Nimja GER. Se kilpaili aina GP-tasolla saakka niittäen mainetta ympäri Saksaa. Hyvä kisamenestys yhdistettynä siivoon luonteeseen teki tammasta halutun jalostushevosen, mutta sen omistaja ei kelpuuttanutkaan silmäteränsä pariksi ihan jokaista oria. Niinpä Nimja sai kisaeläkkeelle jäätyään vain neljä varsaa, joista kaikista tuli kelvollisia kouluratsuja ja yhdestä myös kantakirjattu.

Carlosin emä oli luonteeltaan isän vastakohta: kiltti ja rauhallinen. Rautias C Ninissa kantakirjattiin kolmannella palkinnolla vahvoin pistein, mutta se ei rakenteensa puolesta aivan kelvannut toiselle palkinnolle. Kouluradoillekin tammasta löytyi potentiaalia, ja se kilpailikin kansallisellakin tasolla keskiverrosti menestyen ennen kuin venäytti jalkansa kesälaitumella. Jalan venäytyksen jälkeen Ninissa jäikin kisaeläkkeelle ja saattoi huolehtivana emänä maailmaan kolme hyvin erilaista varsaa.

Ninissan isä oli se jolta tamma peri hyvän rakenteensa. Caromo oli ensimmäiselle palkinnolle kantakirjattu kimo ori, joka oli luonteeltaan todella kuuliainen ja miellyttävä. Koska Caromosta tuli jo nuorena kysytty jalostusori pelkän sukunsa ja näyttelymenestyksensä vuoksi, ei sen omistaja katsonut tarpeelliseksi stressata suosikkioriaan kilpailuihin kuskaamisella. Kotikentällä ori kuitenkin esitteli hienoja kouluratsun lahjojaan, joita se peri molemmilta vanhemmiltaan.

Caromon isä oli erityisen hieno, tummanruunikko kouluori Schamor. Se kilpaili kansainvälisellä tasolla Grand Prix -kilpailuissa, eikä sovi unohtaa sen useita sijoittumisia jopa maailmanmestaruuskilpailuissakin. Luonnollisesti hienorakenteinen, lahjakas kouluratsu oli kysytty jalostuksessa, ja se ehtikin siittää 19 tammaa ennen äkillistä menehtymistään vaikeaan suolisolmuun.

Caromon emä, Aranja GER, oli myöskin hyvin lahjakas kouluratsu - suvussa periytynyt ominaisuus. Rautias Aranja kilpaili pääasiassa kansallisella tasolla, vieraillen kuitenkin joitain kertoja kansainvälisilläkin kisakentillä. Tamma aloitti kisauransa nuorena ja jatkoi sitä menestyksekkäästi aina 12-vuotiaaksi asti, jolloin jäi eläkkeelle kisahommista ja siirtyi jalostustammaksi. Tamma eli 25-vuotiaaksi jäätyään kokonaan eläkkeelle 16-vuotiaana neljän varsan maailmaan saattamisen jälkeen.

Emältäänkin, Nadanja GER:ltä, Ninissa peri miellyttävää luonnettaan ja siltä se oppi pienestä pitäen miten ihmisiä kohtaan tulee käyttäytyä. Nadanja olikin hämmästyttävän palvelualtis ja miellyttämishaluinen hevonen, mikä teki siitä niin hyvän jalostushevosen kuin miellyttävän kouluratsunkin. Nadanja ei ollut ulkonäöltään mitenkään kaunis, mutta omistajalleen se oli tärkeä siitostamma. Ennen pelkkään siitoskäyttöön siirtymistään se kilpaili lähialueen koulukilpailuissa parhaimmillaan Intermediaire-tasolla.

Nadanjan isä oli ruunikko ori Walscher 102. Se ei ollut järin tunnettu näyttelyistä tai kisakentiltä, mutta lähialueen tammanomistajat tiesivät sen selväpäiseksi oriksi. Ulkomaailmaa ori ei paljoa päässyt näkemään rikottuaan jo nuorena jalkansa niin ettei sitä koskaan saanut liiemmin rasittaa, eikä sen rakennekaan ollut aivan näyttelyttämisen arvoinen. Fiksuna, kelposukuisena orina Walscher sai kuitenkin kuusi varsaa elinaikanaan.

Cinjam, pieni kimo tamma, oli luonteeltaan todella rehti ja mukava. Se ei kuitenkaan ollut muuten erikoinen millään tavalla - ei loistanut rakenteellaan tai koululahjoillaan. Se kilpaili omistajansa kanssa ahkerasti seurakisoissa vaikeimmillaan VaA-tasolla, mutta sitä vaativampiin kisoihin osallistumista eivät omistajan hermot kestäneet, eikä tammakaan välttämättä päässyt näyttämään todellisia lahjojaan. Omistajalleen tärkeä tamma astutettiin kuitenkin kolme kertaa elämänsä aikana ja kaikista sen varsoista tuli fiksusti käyttäytyviä yksilöitä.

jälkikasvu

hannoverori Calvin Dime (VH-49739), syntynyt 17.11.2007, emä: Miscada Yol
hannoverori Amarn Chazablein (VH-59461), syntynyt 27.01.2009, emä: Elsinohr
hannovertamma Amarn Cabella (VH-57360), syntynyt 31.01.2009, emä: Rebecka GER
hannoverori Amarn Yanic (VH-63477), syntynyt 11.06.2009, emä: Nanija NH

KRJ:n alaiset kilpailut

Calle kilpailee pääasiassa porrastetuissa kilpailuissa, katso ominaisuuspisteet täältä!
Calle saavutti koulutustasonsa mukaisen tason (taso 9, 4819p.) kesällä 2009 ja siirtyi samalla vain jalostuskäyttöön.

ei sijoitusta:
04.09.08 - Siero - Int.I - 10/34
05.09.08 - Ratsutalli Abetal - Int.I - 27/40
10.09.08 - Teijan Talli - Int - 5/20
14.09.08 - Kensington - VaA & Int.I - 41/60 & 31/60
14.09.08 - Flash Stables - Int.I - 32/35
15.09.08 - Flash Stables - Int.I - 8/35
17.09.08 - Unhola - VaA & Int.I - 18/34 & 23/33
18.09.08 - Unhola - VaA & Int.I - 15/37 & 13/36
18.09.08 - Jasmine Lane - Int.I & Int.II - 31/40 & 12/40
21.09.08 - Isilme - VaA & PSG - 35/38 & 25/27
23.09.08 - Unhola - VaA & Int.I - 16/44 & 9/42
24.09.08 - Unhola - VaA & Int.I - 40/48 & 17/47
24.09.08 - Russian Rommel - Int.I - 7/35
24.09.08 - De Duivel - VaA & Int.I - 23/60 & 53/60
25.09.08 - Russian Rommel - Int.I - 34/35
26.09.08 - Russian Rommel - Int.I - 17/34
26.09.08 - Rightly Warmbloods - Int.I & Int.II - 47/50 & 46/50

sijoitukset:
08.09.08 - Charmant Stallions - Int.I - 1/46
13.09.08 - Flash Stables - Int.I - 2/35
15.09.08 - Unhola - PSG & Int.I - 7/53 & 34/55
15.09.08 - KRJ Cup - PSG & Int.I - 105/168 & 2/260
16.09.08 - Unhola - VaA & Int.I - 5/34 & 3/33
16.09.08 - Flash Stables - Int.I - 5/35
17.09.08 - Flash Stables - Int.I - 3/40
22.09.08 - Unhola - VaA & Int.I - 37/44 & 6/42
23.09.08 - Terhakka - VaB - 3/54
27.09.08 - Russian Rommel - Int.I - 4/35

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~