virtuaalihevonen Chartlothe VH-63672

virallinen nimi: Chartlothe, "Lotte"
syntynyt, ikä: 3.5.2008, 9-vuotias *
väri rotu-skp.: kimo hannovertamma
säkäkorkeus: 171 cm

kasvattaja: Minea Pulvermüller, Saksa
omistaja: Amar

koulutustaso: Ko Int.I, Re 70, Me 60 **
käyttö: kisa- ja jalostuskäytössä

* ikääntyminen: 2kk = 1 v. » 3.1. 10-vuotias
** koulutustavoite: Ko GP

Lotte on ulkonäöltään kaunis, mutta luonteeltaan melkoisen kinkkinen tamma, jota en varmaan jaksaisi pitkään tallissani katsella ilman sen ilmiömäisiä kouluratsun lahjoja. Hoidettaessa neiti vetäisee kasan palkokasveja nenukkiinsa äärimmäisen helposti - hoitajan ei tarvitse kuin harjata vähän turhan kovakouraisesti, rajoittaa näkyvyyttä tallikäytävälle tai vahingossa tallata esimerkillisen hyvin paikallaan seisovan tamman kavioille! Palkokasvit sen sieraimistossa aiheuttavat mahdotonta hännän viuhumista, kavioilla polkemista ja korvat luimussa suoritettua uhkailua, joka voi peloittaa tottumattomat turvallisen välimatkan päähän tammasta mutta jota tamman tapoihin tottuneet eivät hätkähdä kuten ei tarvitsekaan.

Päälleen puettavat varusteet Lotte haluaa aina tutkia ennen pukemista ja pesupaikalla se poukkoilee kuin aropupu yrittäessään väistellä letkusta lentävää vettä - helpommalla pääseekin pesemällä Loten sienen avulla, silloin vesi ei ole ihan yhtä kauhistuttavaa neidon mielestä. Talutettaessa taluttajan pitää aina olla tarkkana, koska Lotte keksii mielellään mörköjä mihin tahansa, eikä viitsi rajoittaa säikkymisiään vain pieniin sivuaskeliin. Muutenkin tamman meno on talutettaessa melko vauhdikasta ja taluttaja saa harppoa pysyäkseen steppailevan tamman vierellä - palkokasvi nimittäin liitää sen sieraimiin myös jos taluttaja komentaa sitä omasta mielestään turhan kovasti esimerkiksi hidastamaan. Suuhun ystävällisesti asetetut kuolaimet hillitsevät menoa kuitenkin edes vähän.

Ihmisen istuessa Loten selässä se ei viitsi niin paljoa pullikoida vastaan, koska pitää ankarasta kouluväännöstä ja siitä kun saa esitellä omaa erinomaisuuttaan edes vaikka kotikentälläkin - saatika sitten kisapaikoilla joilla Lotte esittää itse täydellisyyttä jopa hoidettaessakin. Se kuuntelee ratsastajaa tarkasti eikä touhuile omiaan, mutta kyllä herneiden vetely sieraimistoon onnistuu helpostikin kovakouraisen ratsastajan kanssa. Kovakouraisuuteen ei kyllä muutenkaan ole syytä, sillä Lotte tottelee pienimmästäkin, minkä vuoksi ratsastajan tulee istua hiljaa aloillaan kun haluaa Loten kulkevan suoraan, ettei se yritä alkaa arvailemaan mitä ratsastaja mahtaa painon siirtämisellään yrittää viestittää. Loten askelet ovat todella miellyttävät istua ja ulkopuolisenkin silmiin ne näyttävät varsin kevyiltä. Hyvän tasapainon omaava, notkea Lotte onkin erinomainen kouluratsu, joka jalostushevosena pitää varsoilleen todella tiukkaa kuria ja omalta osaltaan kouluttaa ne kuuliaisiksi - monet tosin perivät emänsä herkkähipiäisyyden..

i. Charchome II	ii. Charór Rom	iii. Charchomé I
		iie. Lilia
	ie. Minena GER	iei. Mozéro FG
		iee. Cirena GER
e. Lothena GER	ei. Bherro GER	eii. Borletto
		eie. Cimona AW
	ee. Liza RIZ	eei. Robero
		eee. Lithana

Loten isä oli kimo, 173 senttinen hannoverori Charchomé II. Luonteeltaan tämä ori oli kaikkea muuta paitsi orimainen, varsinainen omistajansa lellikki ja kaikkien rakastama nallekarhu. Eikä ori ollut pidetty hevonen ainoastaan hoidettaessa, vaan se ilahdutti ratsastajiaankin herkkyydellään ja kuuliaisuudellaan, ja katselijatkin saivat nauttia seuratessaan orin liitävää askellusta. Ei ollutkaan yllätys että siitä tahdottiin monia varsoja, joita se sitten saikin lähemmäs kymmenen kappaletta.

Charchomé II:n isä oli luonteeltaan rajumpi kuin esimerkillisesti käyttäytynyt poikansa. Charór Romista löytyi nimittäin temperamenttia, mutta ei kuitenkaan häiritsevän paljoa, vaan itseasiassa monet sen ratsastajat kehuivat sitä miten hyvin Charórin temperamentin sai suunnattua oikeaan tekemiseen. Sitä oikeaa tekemistä ori esittelikin kouluradoilla, joilla menestyi aina GP-luokkia myöten oikein hienosti. Tämän menestyksensä turvin se ei jäänyt menestyksettömäksi jalostustoiminnassakaan.

Charórin ruunikko isä, Charchomé I, oli luonteeltaan heti varsasta asti aivan kuin pojanpoikansa, mistä niiden samanlaiset nimetkin johtuvat. Tämä Charchomé ei kilpaillut kuin aluetason koulukilpailuissa, koska sen omistajalla ei ollut mahdollisuuksia kilpailuttaa sitä kalliimmissa, eri puolilla orin pitkäaikaista asuinmaata Ranskaa järjestetyissä kansallisissa kilpailuissa. Lahjoja orilta varmasti olisi löytynyt vaativampiinkin kilpailuihin, minkä monet tammojenomistajatkin uskoivat ja mahdollistivat Charchomén hyvän menestyksen jalostushevosena.

Charórin emä taas oli luonteeltaan melkoisen omapäinen ja kipakkakin tamma Lilia. Tämä raudikko veteli herneenpalkoja sieraimistoonsa minkä ehti, ja sen kisaurakin tyssäsi kun sen pitkäaikainen vakioratsastaja joutui lopettamaan kilpailemisen kansallisella tasolla jolla tamma silloin ihan kelvollisesti menestyi. Uutta ratsastajaa tälle kärsivällisyyttä vaativalle, tarkalle tammalle ei löydetty, ja se siirtyi jalostuskäyttöön synnyttäen kolme varsaa luonteiltaan itseään rauhallisemmista oreista ihan hyvillä lopputuloksilla.

Charchomé II:n emä oli ruunikko tamma Minena GER. Minena oli luonteeltaan helposti käsiteltävä, mutta jopa turhankin rauhallinen - sitä sai nimittäin kouluradoilla koko ajan kannustaa liikkumaan eteenpäin, eikä siitä siksi ollutkaan kilpailemaan vaativammalla tasolla. Suuren siittolan omistamana tammana se siirtyikin melko pian jalostuskäyttöön ja sai kaikkiaan neljä varsaa.

Mozéro FG oli Minenan kömpelön oloinen isä. Ruunikko ori ei saavuttanutkaan kummempaa suosiota jalostuskäytössä romuluisen olemuksensa vuoksi, eikä se kouluradoillakaan loistanut koordinaatiokyvyllään tai tasapainollaan. Luonteeltaan ori oli kuitenkin kultainen, mikä auttoi sitäkin saamaan edes parin tamman omistajat puolelleen.

Cirena GER, Minenan rautias emä, oli hento- mutta hyvärakenteinen tamma varustettuna kiltillä luonteella. Cirenan omisti nuorempana yksityinen kilparatsastaja, mutta sen menestyttyä hyvin kansallisella tasolla eräs Etelä-Saksalainen siittola osti sen itselleen. Siitostammana Cirena olikin todella hyvä, koska se periytti siivoa luonnettaan voimakkaasti varsoilleen, joita saikin viisi kappaletta lopetettuaan kilpauransa GP-tasolla.

Loten emä oli Loten isää huomattavasti temperamenttisempi Lothena GER. Se ei ollut mikään lahjakas kilparatsu, vaan keskittyi kisoissa lähinnä yleiseen sähläämiseen, mutta kotikentällä se esiintyi todella vakuuttavasti. Tamman alkuperäisellä omistajalla ei ollut käyttöä hevoselle jolla ei voinut kilpailla, joten se päätyi pieneen siittolaan saattamaan maailmaan tulevia kouluratojen kykyjä.

Bherro GER oli Lothenan isä, joka oli lahjakas kouluratsu mutta luonteeltaan rajumman puoleinen. Siksi se ei kilpaillut kuin pienissä koulukilpailuissa, minkä lisäksi sitä käytettiin lähialueen näyttelyissäkin. Näyttelyissä se menestyi mukavasti kun ei alkanut riehumaan, ja saavuttikin kotialueellaan tunnettavuuttaan jalostuspiireissä rakenteensa ansiosta.

Bherron isä, Borletto, oli hienorakenteinen kansallisen tason kouluori. Väriltään hyvin tumma ruunikko herätti ihastusta niin koulukentillä, näyttelykehissä kuin tammanomistajienkin keskuudessa, ja se jopa kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Kisauransa ohella Borletto toimi jalostusorina ja se onkin kaikkea muuta paitsi harvinainen nimi hannoverien sukutauluissa.

Bherron emä oli kimo Cimona AW. Se ei koskaan kilpaillut kouluradoilla, mutta kävi näyttelyissä jonkin verran ja oli tunnettu jo pelkästään sukunsakin ansiosta. Se asuikin suurehkossa siittolassa varsoen siellä neljä varsaa ja muuttaen sitten harrasteratsuksi entisen kilparatsastajan tyttärelle.

Liza RIZ oli omistajansa suurin silmäterä. Se ei kuitenkaan omistajansa itseluottamuspulan vuoksi päässyt esittelemään taitojaan seuratasoa korkeammalle, vaikka siltä varmasti olisi löytynyt potentiaalia vaativallekin tasolle. Tokihan Lizan omistaja tahtoi mukavarakenteisesta kimotammastaan varsan, Lothenan, joka jäikin tamman viimeisessä synnytyksessä ilmenneiden ongelmien vuoksi.

Robero oli Lizan ruunikko isä, ei mikään suuri kuuluisuus mutta ei aivan tuntematonkaan ori. Se kilpaili aluetason koulukilpailuissa vaativissa luokissa silloin tällöin hyvinkin menestyen, mutta näyttelyissä se ei loistanut. Orilla oli kuitenkin suorastaan esimerkillinen luonne, mikä sai monetkin siittoloiden ja siitostammojen omistajat ihastumaan siihen suuresti.

Lizan emän, Lithanan, oli tarkoitus jatkaa oman emänsä jalanjäljissä siitostammana, joten sitä ei koskaan käytetty kilpailuissa seuratasoa korkeammalla. Kaksi varsaa tamma ehtikin saada, mutta sitten se jouduttiin lopettamaan vaikean jalkavamman vuoksi. Molemmille varsoilleen se kuitenkin ehti periyttää miellyttävää, kilttiä luonnettaan.

jälkikasvu

KRJ:n alaiset kilpailut

Lotte kilpailee pääasiassa porrastetuissa kilpailuissa, katso ominaisuuspisteet täältä!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~