|
virallinen nimi: Amarn Demthene, "Thene"
|
kasvattaja: Amar omistaja: Amar koulutustaso: ** käyttö: kisa- ja jalostuskäytössä |
** koulutustavoite: Ko GP, Re 80, Me 80
Siro tamma, kuulemani mukaan nimeltään Amarn Demthene, liitelee kentällä kevyen näköisesti, näyttää kuin ravilisäyksessä kaviot eivät koskettaisikaan kentän pintaa. Laukan tamma nostaa ilmavasti ja kaikki liikkeet suorittaa täsmällisesti. Lopulta, ratsastettuaan mitä vaativimpia liikkeitä tamman kanssa täydellisen oloisessa harmoniassa ja tasapainossa, antaa ratsastaja kaulaansa innokkaasti venyttelevälle, reippaasti askeltavalle tammalle pitkät ohjat ja taputtaa sitä kaulalle hymyillen. Pian hän huomaa minut, tamman hoitajaehdokkaan.
"Ai hei, sinä tulitkin juuri sopivasti kävelyttämään Theneä!" heläyttää ratsastaja iloisen kuuloisena. Mutisen jotain ja kävelen pelkällä painoavulla pysäytetyn tamman vierelle, jolloin se mulkaisee minua paheksuvan oloisesti. Ratsastaja loikkaa alas satulasta, tarjoaa minulle kypäräänsä ja alkaa avustaa minua tamman selkään. Yritessäni kiivetä sinne, alkaa Thene ottaa sivuaskelia häntäänsä pyöritellen. "Noh, höpsö neiti, annas nyt uuden hoitajasi kiivetä selkääsi, hän vain kävelyttää sinua", supisee ratsastaja, jonka arvelen tamman omistajaksi Amariksi, tamman korvaan samalla ohjaksista kiinni pidellen. Lopulta istun tamman selässä ja taputan sitä varovasti kaulalle, jolloin koen yllätyksen ratsuni hypätessä vauhdilla eteenpäin: onneksi pysyn satulassa.
"Niin öh, kannattaa muistaa että Thene on emänsä tapaan varsin herkkähipiäinen, se tykkää lähinnä parista ihmisestä jotka ovat aina käsitelleet sitä rauhallisesti ja määrätietoisesti, ja heidän se antaa tehdä itselleen mitä vain. Muiden pitää tyytyä kauempaa katseluun tai tamman kiukutteluun, mutta herkällä käsittelyllä sinäkin voit kyllä voittaa tamman luottamuksen puolellesi. Istu nyt vain siellä satulassa ihan hiirenhiljaa ja höyhenenkevyesti kun minä talutan teitä", pajattaa Amar ja itse pyörittelen silmiäni ihmetellen miksi minut edes heti tällaisen tamman selkään lykättiin.
Kävellessämme huomaan tamman askeleet todella miellyttäviksi vaikka ratsuni onkin koko ajan varuillaan. Kysyn Amarilta millainen Thene on yleensä ratsastettaessa. "Riippuu tosiaan ratsastajasta. Hyvällä, tutulla ratsastajalla tamma liikkuu kevyesti ja todella pienistä avuista, vetäisee herneet sieraimistoonsa vähänkin kovemmasta käsittelystä tai jatkuvasta painopisteen heittelystä ja voi sitten kiukutella pää pystyssä ja selkä notkolla. Muuten tamma onkin helppo saada rennoksi ja silloin se työskentelee todella mielellään ja yrittää tehdä parhaansa ratsastajan pyyntöjen mukaan. Miellyttämisenhaluinen tamma siis pohjimmiltaan, mutta vieraita kohtaan epäluuloinen, kuten jo huomasitkin, ja tuntemattomia voi testailla esittämällä mitään osaamatonta."
"Öö, okei", mumisen vähän epäluuloisena, "mites kun Thene on kouluratsu, niin miten se toimii vaikka maastossa?" kysäisen. Hymähtäen Amar aloittaa: "no tämä neiti on tosiaan vähän sellainen säpsy kentän ulkopuolella, kyttää jokaista pusikkoa ja ojaa ja maastoilu on lähinnä tien laidalta toiselle sivuttain sipsuttelua ja poluilla loikintaa. Melkein jokaista lentoon pyrähtävää lintuakin tamma säikähtää ja laukkapätkillä painelee kuin karhu takaa ajaisi, eikä välttämättä ihan heti hidasta vaikka normaalisti kuuliainen onkin. Ja siis tällainen tamma on jokaisella ratsastajalla, vähän se tietysti voi rauhoittua jos on tuttu, rauhallisesti puheleva ratsastaja selässä, mutta ei se mikään erityisen kiva maastokaveri milloinkaan ole. Emänsä tapaan Thene ei sentään onneksi kammoa vettä ihan järkyttäväksi, vaikka varsinkin tuulisella säällä hitusenkin lainehtivia lätäköitä katsoo kyllä epäilevästi ja mieluumin kiertää tai hyppää yli kuin astelee moisen läpi."
"Esteitä nähdessään Thene ei suorastaan hypi ilosta. Yleensä se mulkaisee estekyhäelmiä ja esittää sitten mitä hienointa pohkeenväistöä tai erilaisia taivutuksia ratsastajan yrittäessä lähestyä esteitä, aivan kuin vinkatakseen että voisi kyllä treenata koululiikkeitä ihan mieluusti, toisin kuin esteitä. Jos tamman lopulta saakin normaalisti lähestymään estettä, tarvitaan paljon tahdonvoimaa jotta sen saa ponnistukseen asti ja kunnialla esteen toiselle puolelle. Tamman hyppytyyli on motivaation mukainen, eli sille riittää kun jotenkuten kompuroi esteen toiselle puolelle. Jostain syystä irtojuoksutuksessa Thene päästelee vähän vauhdikkaammin, mutta ei kyllä edelleenkään 'ihan' maailmanmestarityylillä. Esteiden hyppely ei siis kuulu tamman pakolliseen viikko-ohjelmaan, varsinkaan selästä käsin!"
Amarin saatua selostuksensa päätökseen alan epäillä, oliko tamman hoitajaksi ilmoittautuminen sittenkään ihan viisasta. Olin kyllä ihastellut kaunista tammaa sen kirmatessa tarhassa iloisena muiden hevosten kanssa, mutta nyt se ei vaikuttanutkaan niin loistavan mukavalta hoidokilta.. Lopulta Amar herättää minut synkistä mietteistäni toteamalla että olisi aika viedä tamma talliin, riisua varusteista ja viedä tarhaan. Saan kunnian taluttaa tammaa, mikä sujuu yllättäen ihan hyvin siihen asti kunnes karsinan ovella pidätän tamman menoa luullakseni kevyesti ohjista vetäen, ja se vetäisee päänsä ylhäälle ja teki täysstopin. "Noh, Thene, ei tuo nyt liian kovakouraista voinut olla", tokaisee Amar tammalleen huvittuneena ja lyhyen rapsuttelutuokion jälkeen taluttaa tamman karsinaan. "Tosiaan Thene on talutettaessakin tommonen neiti, heti lyö jarrut pohjaan tai hyppää taluttajan ulottumattomiin jos vähänkin kovemmin komennetaan. Mutta aika nopeasti se rauhoittuu kun rapsuttelee ja silittelee, erityisesti keskeltä otsaa rapsuttamisesta tämä tyttö tykkää."
Amarin riisuttua nopeasti ja helposti Thenen varusteista uskaltaudun kaikesta kuulemastani huolimatta karsinaan jossa tamma katselee uteliaasti ikkunasta ulos. Amarin ohjeen mukaisesti puhelen sille rauhallisesti ilmoittaakseni olevani paikalla ja alan erittäin varovasti harjata sitä kaulalta. Ensin Thene mulkoilee minua epäluuloisesti suupielet kireällä ja ilmeisen valmiina lyttäämään minut seinään, mutta pikkuhiljaa se alkaa rentoutua kun harjaan sitä rauhallisin, kevyin ja pitkin vedoin. Mahanalusta harjatessani neiti vähän viuhtoo hännällään, mikä kuulemma on ihan normaalia, mutta muuten harjaus sujuu hyvin, myös jaloista ja ekstrapehmeällä harjalla ja varovaisilla otteilla päänkin alueelta. Kavioita putsatessani mietin hetken miten saisin tamman nostamaan kavionsa ilman että loukkaisin sen herkkiä tunteita, mutta minun ei tarvitse kuin kevyesti nojata tammaan pitäessäni samalla kaviosta kiinni ja kaikki sujuu yllättävän helposti.
"Nyt meidän ei tarvitse Theneä pestä kun se ei ole pahemmin hionnutkaan, mutta normaalisti sitä pestessä pärjää kyllä juuri tuollaisilla varovaisilla liikkeillä ja sillä että näyttää tammalle selvästi mitä tekee ja puhelee samalla rauhallisesti. Ensimmäisten vesipisaroiden vilistäessä karvalla voi neiti kuitenkin vähän säpsähtää, mutta lopulta on kuitenkin aika rauhassa pesun ajan", selittää Amar lyhyesti.
"Mutta nyt voitaisiin taluttaa tämä hienostelija tarhaan. Laita sille riimu niin että ensin annat sen haistella sitä ja sitten pujotat sen toooodella varovasti päähän. Varustaessa muutenkin pitää aina näyttää tammalle mitä sen päälle aikoo pukea, eikä vain rojauttaa satulaa yllättäen selkään tai alkaa tunkea kuolaimia suuhun ennen kuin Thene on henkisesti valmistautunut, muuten se voi saada hepulit ja karkottaa rohkeammankin hoitajan melko liukkaasti karsinasta." Näin rohkaisevien opastusten mukaan yritän olla erittäin varovainen, tapa jonka tamman harjauksen aikana jo jotenkin kenties opin, kun pujotan riimun sen päähän. Ilmeisesti olin tarpeeksi varovainen, koskapa tamma vain hamuilee porkkanoita taskuistani kun napsautan riimunnarun kiinni ja lähden taluttamaan vierellä kulkevaa tammaa tarhalle. Kaikki sujuu hyvin, vaikka lähitarhassa hirnahteleva ori saakin Thenessä aikaan hörinä- ja pörinäkohtauksen sisältäen tepsuttelua ja kaula kaarella sipsuttelua. Se pysyy kuitenkin narun päässä kun puheella muistutan olemassaolostani ja tyytyväisenä päästän sen tarhaan riehumaan toisten hevosten kanssa.
Tamman menoa ja meininkiä hetken aikaa seuratessamme kysäisen Amarilta miten Thene käyttäytyy esimerkiksi kisoissa. "Heh, kisoihin lähtö on ihan Thenen lähipiiriinkin kuuluville ihmisille vähän vaivalloista välillä. Tamma on nimittäin tosi epäluuloinen kuljetusautoja kohtaan, ja parhaiten se menee sisälle kun kyydissä on jo joku sen hevoskaveri. Ensin se kuitenkin haistelee ja vähän maisteleekin kuljetusautoa ulkopuolelta, kokeilee lastaussillan vankkuutta kaviollaan tökkimällä ja vielä autoon astellessaankin se puhisee kovasti ja on aina valmis singahtamaan pakkivaihteella karkuun jos jostain nurkasta ilmestyy pelottava hirviö. Sitten kun Thene kerran on koppiin kiinnitettynä, tietystikään ei liian tiukalla narulla, rouskii se heiniään ja viimeistään liikkeelle lähtiessä rauhoittuu kokonaan. Kopista ulos se tulee melkoisella kiireellä, varmaan ihan vain päästäkseen mahdollisimman pian muiden ihasteltavaksi.."
"Kisapaikalla Thenellä on tietysti mukana vain ihmisiä joihin se luottaa mitä parhaiten, ja se ehtiikin sitten keskittymään keikistelyyn ja muiden huomion varastamiseen. Varustettaessa se voi olla vähän rasittava kun pyörii ja hyörii, toisin kuin kotona, mutta sitten ratsastettaessa se alkaa pikkuhiljaa keskittyä tekemiseen ja kunnollisen verkkailun jälkeen rakastaakin itse kisaradalla esiintymistä ja tekee kaiken kotiolojakin paremmin. Kisapaikkojen hermostunut fiilis ei onneksi tammaan tartu", naurahtaa Amar selostuksensa lopuksi. Vielä hän tosin lisää että eläinlääkärin ja kengittäjän käynnit ovat välillä pieniä jännityksen paikkoja, koska he vierailevat niin harvoin ettei Thene oikein uskalla luottaa heihin ja rauhoittua ilman että sen pääpuolessa on koko ajan joku tuttu puhelemassa rauhallisesti ja syöttelemässä porkkanoita.
"Noh, uskoisitko tulevasi tamman kanssa toimeen niin hyvin että voisit alkaa sen hoitajaksi? Aikaa ja kärsivällisyyttä sen luottamuksen saavuttaminen toki vaatii, mutta on se sitten sen arvoistakin, todellakin!" Amar vilkaisee minua kysyvästi, enkä voi vastata muuta kuin "Noo, eiköhän me toimeen tultaisi", kun vilkaisen taas tarhassa liitelevää tammaa sellaisena jona siihen aiemmin jo ihastuinkin. "Hienoa, sitten neuvonkin sulle tallin jutut ja mistä mitäkin löytää ja päläpäläpälä.." jatkaa Amar innokasta selittämistä kun lähdemme astelemaan kohti tallirakennusta viileän ilta-auringon laskiessa puiden taa ja kullatessa nyt ruohoa tarhassa mutustelevan raudikkotamma Thenen kiiltävän karvan.
| i. Odyssey Celt | ii. Olympero M | iii. Ch B'Levade KRJ I |
| iie. Olympia Z KRJ II, YLA2 | ||
| ie. Combrant Fide Adoro | iei. Ch WF Milou | |
| iee. Coventina M KRJ II | ||
| e. NG Demites YLA1 | ei. KWB Inferno | eii. KWB Laurentin KTK-II, KRJ I, YLA2 |
| eie. Infatuation EL KRJ I | ||
| ee. Heijastus Demonda | eei. Mercurius de Province KRJ II, YLA2 | |
| eee. Demonnah KRJ II, YLA1 |
KRJ:n alaiset kilpailut
Thene kilpailee pääasiassa porrastetuissa, katso ominaisuuspisteet täältä!
tarinakilpailut:
KRJ: 20.06.2009: Kwaliteit, HeB tarinaluokka - 2/6:Voi, minkä sään keksi
kisapäivälle!
Ei aurinko paista,
ei linnut laula,
sataa vain
tip tip tip!
Ei ratsuni tästä pidä,
ei lain säätä ihastele.
Ei liikkumaan suostu,
tahtojen taiston on aika.
Voittettuain taiston
käy matka radalle:
vikuroiden, pomppien,
lätäköitä väistellen.
Vain loikintaa
tuomareille esitellään,
voi voi -
ei mennyt hyvin kisat nää!
Kaihoisasti odotetaan,
aurinkoa paikalle kaivataan,
kirkkaasta taivaasta haaveillaan,
pilviä poistuviksi povataan.
KRJ: 30.06.2009: Kwaliteit, HeC tarinaluokka - 2/5:
Eikös muinaisen jumalatar Athenen nimestä johdettu nimeni jo kerro melkoisesti? Jo varsana olin upea ja kaunis ja mahtava, kultakolikko pronssin keskellä - aivan ilmetty emäni! Heti synnyttyäni minut nuoltiin putipuhtaaksi, minut opetettiin juomaan maitoa ja syömään kauroja niin ettei hohtavalle karvalle tipu pisaraa tai murustakaan, opin välttämään kuraisen maan ja kaviouralle tipahdelleet lantakikkareet.
Omistajani kutsuu minua Oikeaksi Hienostelevaksi Nirppanokaksi, mutta hänpä ei selvästikään ymmärrä mitään siisteyden päälle kulkiessaan normaalisti ympäriinsä liian isossa takissa tukka hapsottaen - näky joka suorastaan karmii selkäpiitäni! Onneksi kilpailuissa, tällaisissa ihastuttavissa tapahtumissa joissa saan loistaa kaiken keskipisteenä, hän kulkee sentään hienommissa vaatteissa, joskaan ei ole edelleenkään turhan tarkka saappaiden kurattomuudesta tai valkoisten housujensa tahrattomuudesta.. Itse taas olen tällaisissa asioissa pilkuntarkka, hoitaja saa totisesti kuulla kunniansa jos yksikin letti on muita suurempi tai pienempi, puhumattakaan siitä jos letti pääsisi purkautumaan tiukalta rullalta kesken kilpasuorituksen - iiik! Areenalle en astele myöskään kuraisin kavioin tai kiillottamattomin sukin, satula vinossa tai puhtautta hohtava satulahuopa rypyillä.
Tämänpäiväisissä kilpailuissa verryttelykentän inhottava pöly takertui valkoiseen piirtooni ja hoitajan hinkatessa päätäni puhtaaksi kauhistuttuani moisesta puolikuoliaaksi omistajani totesi nutturani kiristävän turhankin pahasti aina silloin tällöin. Hmph, ei tosiaan ole omistajan hiusmuotituntemus huippuluokkaa kun kampaustani nutturaksi kuvittelee..
KRJ: 05.08.2009 : Divine Angel, HeC tarinaluokka - 1/2
KRJ: 08.08.2009 : Lutina, HeC tarinaluokka - 5/12:
"Jumalattareen viittaava nimenikinhän sen kertoo: olen valloittava. Upea, kaunis, mahtava: kiltti, herkkä, suloinen. Yksinkertaisesti jumalainen siis. <
Minua ei tarvitse kahdesti päivässä harjata, sillä en todellakaan ole aikeissa liata itseäni yhdessäkään mutalätäkössä, hietikossa tai lantalan nurkalla - rakastan sitä kun karvani ovat ojennuksessa viimeistä häntäjouhta myöten, mutta tietysti ennen kaikkea tahdon helpottaa hoitajani elämää! Ruoka-aikaan käyttäydyn siivosti: en kolistele tai kilistele karsinassani, vaan odotan kärsivällisesti kunnes ruoka muljahtaa omaan astiaani. Ratsastaessa teen kaiken pelkästä tottelemisen ilosta juuri niin kuin ratsastaja käskee: liitelen kevyesti kentän poikki pikkuruisestakin avusta, sips-saps-sipsutan pohkeenväistön höyhenen lailla leijaillen kun ratsastaja vain ajatteleekin asiaa. Kilpailuissa en nolaa ratsastajaani areenalla, vaan yritän parhaani: aivan vain hänen vuokseen!
Voisitko muka odottaa hevoselta enempää uhrautumista..?"
*ihmisiä pelmahtaa tallikäytävälle* <
"Kyllä tuo Demthene oli tänään taas tosi raivostuttava! Satuloidessa veti herneen nenään kun kiristin vyön mukamas liian nopeasti, eikä sitten suostunut ottamaan kuolaimiakaan suuhun ihan heti kun piti Ms. Neitiä lepytellä oikein pitkään tänään. Kun talutin tammaa vihdoin ja viimein kentälle, se sai sätkyn kun joku roska lensi toisella puolella pihamaata tuulen mukana! Ihan lähellä oli ettei karkuun päässyt, ja voin kyllä arvata ettei olisi naapurin maanviljelijällä, eikä sen puoleen minullakaan, ollut yhtään hauskaa kun tamma olisi pelmahtanut jollekin pellolle tuhoja tekemään.. Ratsastaessa se taas vähän ylireagoi ja välistä koikkelehti pitkin kenttää hermoheikkona, vaikka toki ajoittain se oli ihan mukavakin ratsastaa. Kun pesin hikiä pois, se yritti kiirellä jo koikkelehtia tarhaan ruohoa popsimaan, ja meinashan siinä hermo jälleen mennä kun toinen ei voinut seistä sekuntiakaan paikallaan! Ja sitten kun olin viemässä sitä sinne tarhaan vihdoin ja viimein niin päläpäläpälä.."
*monologin pitäjän ja hänen kuuntelijansa äänet etääntyvät tallikäytävän toiseen päähän, ja huomaat aiemmin esitelmöineen rautiaan tamman kadonneen vaivihkaa karsinastaan jäljettömiin*
Kommentit: Kaikenkaikkiaan oikein mukava teksti ja varsinkin tamman oma puheenvuoro oli erittäin onnistunut ja sekä ratsastajan että hevosen puheenvuorot oli nivottu hienosti yhteen tarinassa.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
© Amar, sivun taustakuva The Inspiration Gallerystä! Huomaathan että Gestüt Spiegelung on virtuaalitalli!