virtuaalihevonen Dis Badt VH-49578

virallinen nimi: Dis Badt, "Santtu"
syntynyt, ikä: 9.8.2006, 15-vuotias *
väri rotu-skp.: punaruunikko hannoverori
säkäkorkeus: 162 cm

kasvattaja: Daniel Schwarz, Saksa
omistaja: Amar

koulutustaso: Ko GP, Re 80, Me 70
käyttö: kisa- ja jalostuskäytössä

* ikääntyminen: 3kk = 1 v. » 9.2. 16-vuotias

Dis Badt, tuttujen kesken Santtu, on taitava, joskin myös taitavaa käsittelyä vaativa ori. Hoidettaessa Santulla on tapana kuikuilla hoitopaikalta, olipa se sitten karsina tai pihan harjauspuomi, ympärilleen, hirnua ja höristä tammoille ja luimistella ja naksutella hampaita oreille. Tässä hötäkässä Santtu useimmiten unohtaa hoitajansa kokonaan, eikä muista sääliä tämän varpaita yhtään enempää kuin korvia. Santun kanssa täytyy siis olla varovainen, mutta toisaalta osata käskeä oria tiukasti aina tarvittaessa - Santtu ei todellakaan suutu kovemmastakaan komentamisesta, vaan sitä saa töniä koko painollaan saadakseen sen siirtymään sivummas. Suitsien ja satulan laitto, kavioiden puhdistus ja muut toimenpiteet sujuvat kyllä muuten hyvin, mutta toki Santun häslääminen niitä vaikeuttaa. Talutettaessa Santulle kannattaa laittaa vähintään riimunnaru suuhun, mieluumin orikuolaimet.

Ratsastettaessakin Santun huomio kiinnittyy todella herkästi muihin lähellä, tai joskus vähän kauempanakin, oleviin hevosiin. Vaatii ratsastajalta kärsivällisyyttä ja taitavaa apujen käyttöä saada orin huomio itseensä. Toisaalta kun on orin huomion saavuttanut, on Santtu todella hyvä ratsastaa. Se on herkkä, joskin voi joskus unohtua taas ihmettelemään jotain ja vaikuttaa siksi vähän jästipäältä. Santtu tarvitsee selkeät avut ja toimii painoavuilla paremmin kuin millään muilla avuilla. Santun liikkeet ovat kevyet ja mukavat istua ja erityisesti se loistaa kootuissa askellajeissa. Santulle kuitenkin tuottavat vähän vaikeuksia erityisen hyvää tasapainoa vaativat liikkeet, mutta se suoriutuu niistäkin kyllä kun jaksaa keskittyä ja ratsastaja osaa asiansa. Erilaiset laukkaliikkeet ovat Santun mieleen: siksi se jaksaa keskittyä niihin ja ratsastaja voi todellakin nauttia kyydistä ohjailun ohella.

Kisoissa Santtu on vieläkin höselömpi kuin kotona, jos vain mahdollista. Jo trailerissa se aloittaa hirnuntaesityksensä, eikä välttämättä lopeta sitä vielä verryttelyssäkään. Siksi Santun varustamiseen ja verryttelyyn tulee varata reilusti aikaa, unohtamatta punaista rusettia hännässä. Kisaradalla Santtu on aina sellainen jollaiseksi ratsastaja sen verryttelee - jos ratsastaja ei saa Santtua keskittymään verryttelyssä, ei se keskity kisaradallakaan - toisaalta jos ratsastaja saa Santun kuuntelemaan ja liikkumaan kunnolla verryttelyssä, se on samanlainen radallakin.

i. Don Cirs	ii. Donando GER	iii. André
		iie. Ondette
	ie. Meleth Cirs	iei. Ottho K
		iee. Mirelle GER
e. Savannah G	ei. Santhos GER	eii. Thommie GER
		eie. Andele
	ee. Miderla G	eei. Weirdoer
		eee. Minnye G

Santun suku on lähestulkoon pelkkiä menestyshevosia toisensa jälkeen!

Isä, Don Cirs, oli omistajansakin sanojen mukaan varsinainen luupää, mutta taitavalla käsittelyllä siitä saatiin oikea kouluratojen komistus. Tummanruunikko ori taisi piffit ja paffit yltäen GP-ratojen palkintosijoille monia kertoja niin Saksassa kuin ulkomaillakin. Kahdehdittavan kisauran päätyttyä ori siirtyi jalostuskäyttöön, jossa sen kovapäisyydestä ei astutuspyyntöjen määrästä päätellen kummemmin välitetty, ja kuollessaan ori oli tunnettu jalostushevosenakin ympäri Eurooppaa.

Don Cirs lieni perinyt kovan luonteensa tummanruunikolta isältään Donando GER:ltä. Se ei menestynyt kisaradoilla aivan poikansa tavoin, vaan keskittyi joskus vain tammojen perään huutelemiseen ja toisille oreille uhittelemiseen, eikä niinkään itse kisarataan. Suvullaan ansaitun jalostusarvonsa takia oria ei kuitenkaan ruunattu, vaikka se olisi voinut parantaa sen kilpailusuorituksia, mutta tämä ei osoittautunut virheeksi orin saamien, pääasiassa hyvin menestyneiden, jälkeläisten määrästä päätellen.

Santun isänisänisä André oli myöskin kansallisen tason kouluratsu, joka niitti menestystä ympäri Eurooppaa. Luonteeltaan se oli poikaansa maltillisempi, mutta ei mikään helppo hevonen kuitenkaan. Jalostukseen tätä komeaa raudikkoa käytettiin hyvin maltillisesti, sillä sen omistaja ei tahtonut oristaan mitään vain tammojen perässä loikkivaa testosteronihirmua.

Ondette oli Donanon emä, jota omistaja usein kuvasi oikeaksi sähikäiseksi. Siltä tämä 160-senttinen ruunikko kaunokainen maasta käsin käsiteltäessä vaikuttikin, mutta luottoratsastajansa istahtaessa selkäänsä siitä kuoriutui aivan eri hevonen, joka taivutti itsensä mitä ihmeellisimpiin liikkeisiin ratsastajan niin pyytäessä. Kansainvälisille kisaradoille asti tammaa ei kuitenkaan viety, vaan se jäi melko aikaisin siitostammaksi varsomaan liudan mukavasti menestyneitä varsoja.

Santun isänemä oli rautias tamma Meleth Cirs. Meleth oli oikea neiti, joka ei huonoina päivinään tehnyt muuta kuin tuhahteli ratsastajansa olevinaan onnettomille komennusyrityksille, mutta hyvinä päivinä taas totteli ratsastajaansa kuin ajatus. Tamman kisamenestys oli siis hyvin vaihtelevaa, minkä vuoksi se siirtyi varhain vain jalostuskäyttöön varsomaan jälkeläisiä hyvinkin tunnetuista oreista - eikä ollenkaan huonolla menestyksellä.

Ottho K oli Melethin komea mutta vaikealuontoinen isäori, jonka lupaavasti alkanut kisaura kuitenkin päättyi harmittavan pian jalan rikkoontumiseen. Ori ehti kuitenkin valloittaa Saksan kisaratoja varsin laajalti, ja siitä tulikin kisauran loppumisen jälkeen suosittu jalostuskäytössä.

Mirelle GER, Melethin emä, kilpaili nuorena aluetason koulukilpailuissa tarkoituksenaan esitellä vähän taitojaan ja itseään ennen varhaista siitostammaksi jättäytymistään. Se ei kuitenkaan välttämättä olisi ollut edes tarpeellista, sillä tamman varsoista oltiin lähes turhankin kiinnostuneita Mirellen kuuluisan suvun ansiosta. Kaikille mukavaluonteisen tamman varsoille saatiinkin heti niiden vieroituttua hyvät kodit, ja nykyisin Mirellen nimi toistuu monien hannoverien sukutauluissa.

Savannah G oli Santun kaunis ja loistavarakenteinen vaaleanruunikko emä. Sen palkintokaappi pursuili pokaaleja ja muita palkintoja näyttelyistä, ja sen merkittävin saavutus oli kantakirjaus ensimmäiselle palkinnolle. Tamma periytti hyvää rakennettaan myös jälkeläisilleen, joiden omistajia ei lainkaan haitannut se ettei emä koskaan kilpaillut kouluradoilla sen omistajan pelätessä kiiltokuvatammansa loukkaantumista turhankin paljon.

Hyvän rakenteensa Savannah peri isältään Santhos GER:ltä, joka kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Rakenteesta se sai lähes täydet pisteet, mutta luonteeltaan ori osasi olla oikutteleva, mikä tiputti kantakirjapalkinnon joitain pisteitä ykkösen alapuolelle. Ratsastuskisamenestykseenkin orin käytös toki vaikutti, eikä se koskaan kilpaillut aluetasoisia vaativia luokkia korkeammalla, vaikka GP-tason liikkeet siltä kyllä kotona sujuivatkin kuin vettä vain.

Santhosin isä oli Thommie GER, jonka luonteesta ei löytynyt laisinkaan valittamista keneltäkään. Myöskään tämän ruunikon koululahjoja tai esiintymishalua ei voinut moittia, ja näiden ansiosta orista tulikin tunnettu niin kotimaassaan Saksassa kuin muuallakin Euroopassa. Orin suosio jalostuskäytössä oli vieläkin suurempi kuin kisakentillä, minkä ansiosta sen nimi komeilee nykyisin varsin monen hannoverin sukutaulussa.

Andele taas oli Santhosin emä, jolta löytyi luonnetta vaikka muille jakaa. Kouluratsun lahjoja ja liikettäkin siitä kyllä löytyi, mutta menestys vaativimmilla kouluradoilla jäi tamman räjähtelevän luonteen vuoksi melko vähäiseksi. Jalostuksessa tammaa kuitenkin käytettiin sen luonteesta huolimatta, eivätkä tulokset olleet lainkaan heikot.

Miderla G oli Savannahin mukavaluonteinen emä, eikä senkään rakenteesta löytynyt kummemmin valittamista. Tamman omisti suuri siittola, joka osti vain hyväluonteisia tammoja tunnetuista suvuista, eikä Miderla itsekään ollut mikään poikkeus tähän "sääntöön" ystävällisellä, rakastettavalla luonteellaan. Se ei siittolan tapojen mukaan kilpaillut laisinkaan, vaan keskittyi luomaan uraa jalostushevosena, mikä kyllä loppui Miderlan kohdalla harmittavan varhain sen menehtyessä vakavan ähkyn seurauksena vain muutaman varsan varsomisen jälkeen.

Miderlan isä oli niin Euroopan koulukentillä kuin näyttelykehissäkin tunnetuksi tullut ori Weirdoer. Luonteeltaan se nimensä mukaisesti oli kyllä joskus vähän outo, nähden joskus mörköjä sielläkin missä niitä ei ollut, mutta tämä seikka ei kuitenkaan vaikuttanut sen kisamenestykseen tai jalostussuosioon juuri lainkaan. Ori menehtyikin suosittuna ja edelleen tunnettuna 32 vuoden iässä leppoisia eläkepäiviä hektisen nuoruutensa jälkeen viettäessään.

Minnye G oli Miderlan hienosukuinen emä, joka niitti itsekin menestystä Saksan kisakentillä monien vuosien ajan. Se oli myöskin luonteeltaan oikein miellyttävä, ja kaikista sen viidestä varsasta kasvoi luonteiltaan paljolti emänsä kopioita. Tamma siis menestyi oikein mukavasti niin kisakentillä kuin jalostuspuolellakin ja oli menehtyessään varsin rakastettu ja suosittu hevonen.

jälkikasvu

hann - t. Nadja NH (VH-49644), emänä Nanija NH
hann - t. Amarn Sirin (VH-49218), emänä Nanija NH
hann - o. Amarn Dereck (VH-00000), emänä Rebecka GER

KRJ:n alaiset kilpailut

Santtu saavutti KRJ:n alaisissa porrastetuissa GP-tason ja 6650 ominaisuuspistettä ja vetäytyi samalla kisaeläkkeelle talvella 2009.
Orin ominaisuuspisteet näet täältä!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~