virtuaalihevonen Maricra VH-66570


© Gál Ildikó

virallinen nimi: Maricra, "Mari"
syntynyt, ikä: 22.7.2008, 8-vuotias *
väri rotu-skp.: punaruunikko hannovertamma
säkäkorkeus: 163 cm


kasvattaja: Gestüt Marcks, Saksa
omistaja: Amar

koulutustaso: Ko Int.I, Re 70, Me 70
käyttö: kisa- ja jalostuskäytössä
* ikääntyminen: 2kk = 1 v. » 22.1. 9-vuotias

Maricra on harkitun jalostuksen tulos, ja kasvattajansa odotusten mukaan luonteeltaan hyvin valloittava ja miellyttävä tamma. Hoidettaessa se ei koskaan hötkyile turhia, vaan sitä saa harjata mistä vain, ei haittaa vaikka satulaa ei laskisikaan sen selkään maailman hellävaraisimmin ja pesutilanteissakin Mari vain seisoo lunkisti paikallaan. Sitä ei tarvitse sitoa kiinni karsinassa hoidettaessa, sillä se todella seisoo paikallaan kuin tatti, nostaen kaviot hienoisesta pyynnöstä ja aukaisten suunsa kuolaimille mielellään. Karsinan ulkopuolella tammaan tulee sentään vähän eloa, mutta talutettaessakin se vain kuikuilee kaula pitkällä maailman menoa ihmetellen, muttei karkaa taluttajan viereltä minnekään.

Ratsuna Mari on yhtä kuuliainen ja tottelevainen kuin muulloinkin. Se ei myöskään säiky todellakaan helposti, eikä ota nokkiinsa vaikka ratsastaja pomppisikin satulassa yrittäessään onnistua istumaan tamman ulospäin hurmaavissa askellajeissa. Esteet eivät tammaa kiinnosta pätkääkään ja maastossa lompsuttelu on kyllä tamman mielestä ihan hauskaa, mutta vasta koulutreeneissä se syttyy täyteen loistoonsa. Mari ei ole ratsuna niitä kaikkein herkimpiä, mutta oikein annettuja, napakkoja apuja se kyllä tottelee parhaiden taitojensa mukaan ja nauttii sitä enemmän mitä vaikeampia liikkeitä pääsee kapasiteettinsa rajoissa treenaamaan. Erityisen upeaa katsottavaa ovat tamman lisätyt askellajit, eikä sen avo- ja sulkutaivutuksistakaan useinkaan löydy valittamista kunhan vain ratsastaja osaa asiansa.

Kisoissa Mari ei ole yhtään sen jännittyneempi kuin kotonakaan, eikä vaadi mitään pitkää verryttelyä kisapaikan melskeeseen tottuakseen. Verryttelystä lähtien se tekee parhaansa, mikä usein riittää kisaradoillakin hyviin tuloksiin. Kisapaikoille matkaamisenkin Mari ottaa, hyvin yllättäen, todella lunkisti: se lastataan usein ensimmäisenä juuri rauhallisuutensa vuoksi eikä se aina edes syö matkaheiniään viihtyessään paremmin maisemia katsellen. Varsojaankin tämä tamma kohtelee hyvin rauhallisesti, mutta ei anna niiden kuitenkaan hyppiä turvalleen tai tehdä mitään minkä tietää kielletyksi. Marin varsat ovatkin aina todella hyviä käsitellä heti varsoista asti.

i. Prinzer Cys ii. Prinztanzer iii. Prinzwaltzer
iie. Balrina Ü
ie. Princata Cys iei. Becotte R
iee. Lumenna Cys
e. Maremana ei. Walley's Konrand eii. Codello O'Del
eie. Walley's Katinca
ee. Maremna eei. Stilecho
eee. Marljetta

Maricran suku juontaa toki pidemmällekin kuin vain kolmeen polveen, mutta tässä esiteltynä vain lähimmät, sukutauluun merkityt hevoset:

Tamman isänisänisä oli maineikas ori niin kouluratsastus- kuin jalostuspiireissäkin. Prinzwaltzer oli hienorakenteinen, säkäkorkeudeltaan 172 senttinen raudikko, joka tunnettiin herkkyydestään, keskittymiskyvystään ja siitä että se pani aina parastaan, missä tahansa olikin. Niin orin luonteen ominaisuudet kuin hyvät taidot koulukentilläkin, yhdistettynä matkaavoittaviin askeliin, ja upea prinz:läinen sukulinja tekivät siitä halutun jalostushevosen: se sai kaikkiaan 16 varsaa, joista suurin osa on menestynyt erittäin hyvin koulukentillä.

Balrina Ü oli sievä tummanruunikko tamma, Maricran isänisänemä. Sillä kilpailtiin ainoastaan nuoruudessaan sen verran että saatiin selville sen mahdolliset taidot kouluradoilla, ja kun se noin puolissa kilpailemistaan kilpailuista sijoittui, todettiin se täysin sopivaksi tammaksi kouluratsujalostukseen. Myös luonteeltaan Balrina oli emäksi sopiva - se osasi pitää kuria mutta antoi ihmisten käsitellä helposti niin itseään kuin varsojaankin, joita se saattoi maailmaan useiden vuosien ajan.

Kahden edellä esitellyn poika, Maricran isänisä Prinztanzer, peri kummaltakin vanhemmaltaan hienot askellajit, joista kukaan koulutuomari ei koskaan löytänytkään moitteen sijaa. Muutenkin "Tanzer" oli loistava kouluratsu, kuuliainen ja herkkä, ja kilpailikin aina kansainvälisiä kisa-areenoja myöten GP-tasolla. Vanhempiensa luonteista tämä ori ei valitettavasti perinyt paljoakaan, vaan oli erityisesti hoidettaessa hyvin temperamenttinen, ja sitä käytettiinkin jalostuksessa vain tarkoin, ainoastaan rauhallisella luonteella varustetuilla tammoilla.

Prinztanzer sai luvan astua tamman nimeltä Princata Cys, kauniin kimon jonka luonne oli puhdasta kultaa. Se oli Saksassa suorastaan legendaarisen siittolan, Gestüt Cysseron kasvatti, ja vietti pääasiassa leppoisaa siitostamman elämää varsojaan hoivaillen. Aina silloin tällöin siittolan omistajan nuorimmat sukulaiset osallistuivat kuitenkin tammalla helppoihin kouluratsastuskilpailuihin upein tuloksin, mutta pitkille kisamatkoille tai suuriin, vaativampiin kisoihin tamman omistaja ei tahtonut esimerkillistä jalostustammaansa viedä sen loukkaantumista peläten.

Princatan isä, eli Maricran isänemänisä, oli kookas ja hyvärakenteinen jalostusori Becotte R. Luonteeltaan pääasiassa rauhallinen mutta ajoittain varsinaisia testosteroni-kohtauksia saanut ori kilpaili nuoruudessaan ahkerasti ja vaikuttikin erittäin lahjakkaalta kouluratsulta, mutta joutui sitten lopettamaan kilpauransa jännevaurion vuoksi. Silloin ori siirtyi vain jalostushommiin ja saikin yli kymmenen varsaa, jotka korvasivat menestyksellään isänsä tuntemattomuuden kouluratsastusmaailmassa.

Yksi Becotten astumista tammoista oli Lumenna Cys, Maricran isänemänemä. Sekin oli siis Gestüt Cysseron kasvatti, mutta aiemmin esiteltyä tytärtään huomattavasti enemmän kilpaillut. Tamman omistaja huomasi sen huikean kouluratsupotentiaalin jo nuorena sen kirmaillessa laitumella varsakavereidensa kanssa, ja niinpä se kilpaili aina Intermediaire-tason luokissa asti vuosia ennen siirtymistään hyvin ansaitulle kisaeläkkeelle saattaakseen maailmaan kaikkiaan viisi varsaa, joista kaikki muistuttivat ulkonäöltään paljon kimoa emäänsä.

Prinztanzerin ja Princata Cys:n poika, Maricran isä Prinzer Cys, peri isältään huikeat askeleensa sekä muitakin hyviä kouluratsun ominaisuuksia, ja emältään kiltin, leppoisan, kuuliaisen luonteensa. Tästä vaaleanruunikosta orista tulikin niin kouluratojen kuin tammanomistajien sydäntenkin valloittaja, ja se hyväksyttiin jalostukseen niin Saksassa kuin esimerkiksi Hollannissa ja Belgiassakin vuosi vuoden jälkeen. Jälkeläisiä Prinzerillä onkin melkoinen kasa, lähemmäs kaksikymmentä kappaletta, ja palkintokaapista löytyy pokaali toisensa perään - pääasiassa GP-luokista haalittuja palkintoja.
Maricran emän puoleinen suku onkin vähän vähemmän tunnettu ja kouluradoillamenestynyt kuin isän puoleinen. Maricran emänisänisä Codello O'Del on aina ollut hyvin harvinainen nimi hannoverien sukutauluissa, sillä se astui koko elämänsä aikana ainoastaan kaksi tammaa, hämmästyttävän hyvillä tuloksilla tosin. Itse ori oli romuluinen, kömpelöhkö, aluetasolla korkeintaan VaA-tasolla kilpaillut ruunikko, jota kiinnosti paljon enemmän tammojen perään kurkistelu kuin ratsastajan kuunteleminen. Koska orilla ei ilmiömäisiä kouluratsun taitoja ollut, vaikka sen oma isä menestyikin kouluradoilla mukavasti, päätettiin sen kisaura lopettaa melko aikaisin ja parin tamman astumisen jälkeen se ruunattiin ja myytiin harrasteratsuksi.

Toinen Codellon astumista tammoista oli raudikkoneiti Walley's Katinca. Romuluisen Codellon morsiameksi se valittiin paljolti hienon rakenteensa takia, jolla se kompensoikin orin heikkoa rakennetta yllättävänkin hyvin. Lisäksi Katinca tunnettiin parhaimmillaan aluetason kouluratsastuskisoissa sulokkaita askellajejaan esitelleenä tammana, jolta kyllä löytyi luonnetta vaikka muille jakaa jos se tunsi tulleensa väärin kohdelluksi. Tämä pienen mutta kelvoista kouluratsukasvateistaan tunnetun Walley's-siittolan kasvatti sai kaikkiaan kolme varsaa varsin erilaisista oreista, eikä tamma osoittautunut jalostuskäytössä lainkaan pettymykseksi.

Codellon ja Katincan harvinaisesta yhdistelmästä syntyi isänsä tavoin tummanruunikko ori Walley's Konrand, joka kilpaili molempia vanhempiaan menestyksekkäämmin kouluradoilla, käväisten muutamia kertoja jopa kansallisilla kisa-areenoilla Int.I-luokissa. Rakenteeltaan Konrand oli huomattavasti isäänsä siivompi mutta ei kuitenkaan mitenkään esimerkillinen, mutta ori voitti puolelleen monia hyvärakenteisten tammojen omistajia miellyttävällä, yhteistyöhaluisella luonteellaan. Jäätyään kisaeläkkeelle Konrand astuikin viisi tammaa, joiden kaikkien hyvällä rakenteella yritettiin kompensoida Konrandin vähän heikompaa rakennetta.

Yksi näistä Konrandin astumista kaunokaisista oli Maricran emänemä, kimo 160 senttinen Maremna. Sillä ei juurikaan kilpailtu kouluradoilla, mutta näyttelyissä tammaa kyllä käytettiin hyvin aktiivisesti erinomaisella menestyksellä. Se sai kiitosta hyvästä sukupuoli- ja rotuleimastaan, eikä muissakaan osa-alueissa suurempaa valittamista ollut. Tamma kantakirjattiinkin toisella palkinnolla, jonka jälkeen sillä teetettiin neljä varsaa joiden kanssa se kävi kiertämässä tamma- ja varsanäyttelyissä edelleen hyvällä menestyksellä.

Maremnan papurikkokimo isä, Stilecho, oli selvästikin se jolta tyttärensä peri hienon rakenteen. Tämä ori nimittäin kilpaili Vaativa B-A tasoisten koululuokkien lisäksi myöskin näyttelyissä keräten hienosti menestystä. Se kantakirjattiinkin toiselle palkinnolle hienoin pistein, ja lähes esimerkillisen rakenteensa lisäksi se sai kiitosta myös miellyttävästä luonteestaan. Orin omistaja ei kuitenkaan tahtonut käyttää oriaan liikaa jalostukseen kaikesta huolimatta, ja ori sai vain neljä varsaa, jotka kaikki ovat menestyneet näyttelyissä hienosti.

Viimeinen Stilechon astuma tamma oli rautias Marljetta, Maricran emänemänemä. Se ei ollut rakenteeltaan erityisen hämmästyttävä, mutta luonteeltaan hyvä ja vähäisestä kisakokemuksestaan huolimatta sen uskottiin voivan tuottaa maailmaan ihan kelvollisia kouluratsuja. Itse Marljetta ei kilpaillut kuin vanhimmillaan kuusivuotiaana, jolloin se joutui onnettomuuteen jonka vuoksi eläinlääkäri kielsi siltä kaiken rankemman liikunnan. Varsojakaan se ei ehtinyt saada kuin kaksi ennen kuin onnettomuudessa loukkaantunut jalka alkoi vaivaamaan niin paljon että katsottiin armeliaammaksi lopettaa tamma jo 10-vuotiaana.

Walley's Konrandin ja Maremnan yhdistelmästä syntyi Maricran emä Maremana, kimo 163 senttinen kaunokainen. Sen odotettiin perivän isältään kouluratsun lahjoja, mutta kuitenkaan se ei kouluradoilla yrityksistä huolimatta erityisemmin menestynyt. Rakenne tammalla puolestaan oli hyvä, ja se kantakirjattiinkin kolmannelle palkinnolle. Luonteeltaan tamma oli kuitenkin täysi kymppi, ja sitä käytettiin jalostuksessa hyvin menestyneille kouluoreille jotta kaikista neljästä varsasta olisi saatu koulukenttä- ja näyttelykehäkelpoisia, hyväluonteisia yksilöitä.

KRJ:n alaiset kilpailut

Mari kilpailee pääasiassa porrastetuissa kilpailuissa, katso ominaisuuspisteet täältä!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

© Amar, sivun taustakuva The Inspiration Gallerystä! Huomaathan että Gestüt Spiegelung on virtuaalitalli!